Kasvukipuja

Havahduin muutama minuutti sitten outoon tunteeseen. Onko musta tulossa aikuinen?

Väiteltiin Mikon kanssa siitä, kuinka järkevää on mennä viikonloppuna Wanaja festivaliin, ja varsinkaan, jos ostaisi portilta 1 päivän lipun (55 euroa). Vastapuoli oli sitä mieltä, ettei kannattanut ostaa ennakkoon edes 2 päivän lippua (60 euroa), koska festareilla on vain yksi hyvä bändi ja muut on "täyttä paskaa". Itse olin tietty sillä kannalla, että ostos on järkevä, ja vaikka en joka bändiä rakasta, voin heidän musiikkiaan kuunnella (kärjistäen: vastapuolen mielestä mitään uutta ei edes kannata kokeilla). Ja varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun kuolleeseen kotikaupunkiin tulee maailman luokan artisteja (Manic Street Preachers, Therapy? ja The Darkness), ja kun kokonaishinta koko lystille kaikkine kotimaisine esiintyjineenkin on 60e, kun ei tarvitse huolehtia matkoista ja majoituksista

Tästä päästäänkin tämän kirjoituksen ytimeen, eli aikuistumiseen. Jossain vaiheessa keskustelua, jouduin toteamaan, kuinka mun mielestäni on ehkä hieman säälittävää olla omistautunut jollekin musiikkigenrelle tai vaikka yhdelle/ useammalle bändille niin, että se näyttää ulkopuolisesta olevan elämää suurempi asia (sama pätee myös urheilujoukkueisiin tai vaikkapa muihin pop-kultuuri-ilmiöihin...) Seurava ajatus olikin, olenko minä aikuistunut? Onko musta tullut tylsä? Mitä on tapahtunut?

Ala-asteella muistan, että HPK oli vielä elämää suurempi joukkue. Yläasteella Bon Jovi oli elämää suurempi bändi ja Johnny Depp elämää suurempi näyttelijä. Lukiossa kuuntelin paljon mm. Kotiteollisuutta ja Stam1naa ja muistan, kuinka FME:ssä 2007 oli niin siistiä päästä samaan kuvaan Stam1nan Hyrden ja Mokoman Markon kanssa. Mihin tää kaikki on kadonnut?

Totta kai kuuntelen edelleen melko paljon musiikkia. On vaan tapahtunut se ilmiö, josta siskoni miehensä kanssa 5-7 vuotta puhuivat. Musiikkimakuni on laajentunut huomattavasti. Kuuntelen edelleen metallia, mutta myös melko paljon mm. kotimaista reggaeta, esim. just Raappanaa, jonka videon lisäsin tuohon aiemmin. Voin myös tunnustaa kuuntelevani autossa joskus pitemmillä matkoilla jopa Iskelmäradiota!

Onko tää sitä aikuistumista sitten?
Oon aika avoin kaikelle uudelle omasta mielestäni, mutta silti aika vaikea välttää mielipidekonflikteja, kun vastapuoli on jäärä.