Kriisi.

Kuten on ollut huomattavissa, ei kevään aikana ole into ja energia oikein jaksanut riittää tän blogin kanssa touhuamiseen. Paljon on vettä ehtinyt virrata Tammerkoskessa ja ajatukset muuttua suuntaan ja toiseen eikä tämän jatkaminen tässä vaiheessa tunnu enää mielekkäältä. Päässäni pyörii kuitenkin jo idea uudesta liittyen kesään ja kesäsuunnitelmiin... :)

En ole enää valmiiksi myöhässä vaan pyrin olemaan melkein ajoissa.

Hobitti - Odottamaton matka

Kävin eilen Hämeenlinnan Bio Rexissä katsomassa Hobitti-leffan 3D HFR:nä. En ole aiemmin juurikaan pitänyt 3D-elokuvista ja mieluummin olenkin käynyt kaiken katsomassa lähinnä 2D:nä. Syy, miksi juuri Hobitti kolmiulotteisena, on niinkin yksinkertainen kuin, että näytöksen ajankohta sattui olemaan sopiva (alkoi klo 14) ja päivänäytösten liput on hieman halvempia kuin iltanäytösten. Ja päivänäytökset on siitä mukavia, ettei niissä ole koskaan ruuhkaa. Tälläkin kertaa salissa oli minun ja ystäväni lisäksi vain yksi pariskunta.
Aiemmilla kerroilla 3D:t on tuntuneet epäselviltä ja niitä on jotenkin ollut vaikea seurata, mutta johtuu varmaan siitä, ettei mun silmät ja aivot vaan ole tottuneet katsomaan niitä. Tää HFR-versio tuntui kuitenkin jollain tapaa paremmalta... Ei ollut ollenkaan epämiellyttävää, päin vastoin!

Itse leffa sen sijaan... Menin ihan ilman ennakko-oletuksia. Itseasiassa en enää nykyään odota juurikaan miltään kirjoista tai muista vastaavista tehdyiltä leffoilta juurikaan mitään - näin ei tule pettymyksiä! Toimii ;)

Kuva: Yle

Hobitti oli mun mielestäni ennen kaikkea hienoa katsottavaa koko maailmansa kanssa. Kääpiöt on Tolkienin luomista kansoista mun lemppareita ja olikin ilo seurata niiden jörötystä melkein kolme tuntia. Pääpiirteittäin leffa seurasi kirjaa - sen verran, kun siitä mitään enää muistan lähemmäs 10 vuoden takaa - mutta varmasti mukana myös sellaista, mitä kirjassa ei ollut. Hobitti on siis ihan eri henkinen leffa rakenteeltaan kuin Sormusten herra-trilogian osat olivat. Kun kerta kyseessä on noin 300-sivuinen kirja, joka on venytetty kolmeksi (3-tuntiseksi) elokuvaksi. Rahastuksen makua, rahastuksen makua...

Mutta eipä mua yhtään haittaa, että kävin sen katsomassa. Ja varmasti tulee käytyä katsomassa ne seuraavatkin osat päivänäytöksissä.

Joulukuumuisteloita

Tänne kirjoittaminen on ihan ratkaisevasti kärsinyt syksyn aikana. Thanks to oppari. Vaikken mä itse sen työstämiseen omasta mielestäni ole aikaa edes tarpeeksikaan käyttänyt, mutta se on saanut mut saamattomaksi kaiken muun suhteen. Joulukuun alussa, kun palautin sen tarkastuksiin, alkoi kummasti löytyä aikaa kaikkeen muuhunkin. Tilkkupeiton kuva olikin edellisessä kirjoituksessa :) Ja siitä se neulomisvimma lähti...

Tuli mm. käytyä muutamaan kertaan Tampereen keskustorilla joulutoria ihastelemassa. Positiivinen ylläri oli, että mukana omalla kojullaan oli myös iittalalainen Ajan Koru ja ostinpa sieltä itsellenikin ihanan kukkariipuksen. Bongasin Ajan Korun ensimmäisen kerran viime elokuussa Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta ja silloin mun heikot käteisvarannot riittivät vain ostamaan Mikolle joululahjaksi Thorin vasara-korun. Nyt ei tarvinut tyytyä itse vain kuolaamaan :)

Ennen joulua piipahdin myös Helsingissä ja kävin ihmettelemässä myös perinteisiä Tuomaan markkinoita, jotka oli nyt siirretty Espan puistosta Senaatin torille. Pakko kuitenkin vetää nyt kotiin päin - ne ei vetäneet tunnelmallisuudessaan vertoja Tampereen joulutorille, joka alkaa olla eurooppalaista joulutoria kovasti muistuttava. Suosittelen siis tulemaan tänä vuonna tänne!

Joulukuun lopuilla luennoilla saatoin hieman herättää pahennusta luennoitsijoiden silmissä, tulemalla noin 5 min myöhässä, istumalla eturiviin (muualla harvoin oli enää reunassa tilaa) ja kolistelemalla koko loppu luennon ajan neulepuikoillani. Aikaan sain kuitenkin nämä villasukat! Lanka on muutaman vuoden takaa niitä Novitan 7 veljes-lankojen ensimmäisiä raitakeriä. Sain sen muistaakseni äidiltäni, joten luonnollisesti annoin nämä sukat sitten hänelle joululahjaksi.

17.12. kävin Hyvinkäällä esittämässä opparini. Semma itse meni hyvin, mutta samaa ei voi sanoa sen koulun oppariohjauksesta. Olisin ehkä arvostanut, että jossain aiemmassa vaiheessa olisi otettu kantaa siihen, että työni on liian teoreettinen amk-oppariksi, eikä vasta julkaisuseminaarissa. Noh, voitte arvata, mitä teen tässä seuraavan vajaan viikon verran... Lopullinen dedis on meinaan 8.1.
Tuon piti olla viimeinen kerta Hyvinkäällä... Oli oikein nostalgista, kun perille sinne pääsi mainiosti R:llä, mutta takas ei sitten meinannut päästä. Ensin R oli 23min myöhässä, sitten ilmoitetaan ettei se jatkakaan Tampereelle (piti siis olla se Hki-Tre taajamajuna!) ja sitten istutaan ja odotellaan Riksussa, että seuraava mahdollinen IC saapuisi. Ja saapuihan se, joskin 25min omasta aikataulustaan jäljessä. Matka Hyvinkää-Tampere kesti noin 2,5 tuntia, mutta Riksusta eteenpäin siis mukavasti IC-vaunussa ja ilmainen matka on aina ilmainen matka, joten en valita :) Nostalgiaa!

Saatan joutua lähteä viemään oppariani koululle arvioitavaksi itse, kun postissa se ei enää ensi viikolla ehdi.

Onneksi joululoma tuli tähän väliin ja oon voinut antaa itseni vähän hengähtää ja nauttia elosta äidin lihapatojen ääressä. Pääosin on tullut neulottua ja katsottua Netflixistä Doctor Whon kausia. Tällä hetkellä on menossa jo 5. kausi ja viimeinen siis siitä lähteestä. Täytyy miettiä, kannattaako mun jatkaa sen tilausta tän ilmaisen kuukauden jälkeen; onko mulla oikeesti aikaa katsoa sitä, vai selviinkö ihan perustelkasta tulevilla sarjoilla (Areena, Ruutu ja Katsomo). Puolet on onneksi vielä jäljellä.

Seuraavaksi muutama fiilistelykuva joulun ajalta....

Sokerileipuri Suomisen joulukakku. Ihana! Hyvänmakuinen ja kaunis kaikkine glittereineen.

Perinteinen joulun tarkistuskäynti "mökillä" ja sukulaiskierros. Pakkasta oli niin kovasti, että auton ikkunat jäätyi.

Meidän joulukuusi ja perinteiset koristeet.

Janakkalassa sijaitseva "joulutalo". Ihan huikeet jouluvalot!

Loppuvuodesta iski muumimukipaniikki. Valikoimista poistui Niiskuneiti ja Muumipeikkomukit. Muumipeikko mulla onneksi olikin jo (äiti oli joskus saanut sen töistään :) ) mutta Niiskuneidin kanssa meinasi olla ongelmaa, koska Vapaa Valinnoissa ja muissa saman konsernin liikkeissä oli ollut 10,90e-tarjous ennen joulua ja Iittalan kaupoissa alkoi välipäivinä 10e-tarjous... Niin ja sitten vielä toi talvimuki, jota en saanutkaan joululahjaksi vaan sain sen tilalle toisen seikkailumukin.

Etsin talvimukia Tampereen keskustan liikkeistä, mutta kaikkialta se oli loppu (Anttilassa en tosin ehtinyt käydä). Tokmannin liikkeissä ei ollut muitakaan mukeja tuon aiemmin mainitsemani tarjouksen takia.
Pelastus kuitenkin löytyi Riksun Iittala Outletista, jossa vanhemmat poikkesi ohikulkumatkallaan. Talvimukit 12e! :D Ja Hämeenlinnasta löytyi runsaasti Niiskuneitimukeja, joten vuosi päättyi niiden osalta onnellisesti.

Muuten on tullut puuhasteltua kaiken muun ja relaamisen ohessa erilaisia käsitöitä. Viimeisimpänä valmistui nämä kaksi omenankukkatyynyä. Kangas on Tullintorin Euromarketin loppuunmyynnistä jämäpalojen laarista. Ostin sitä reilun 1x2m palasen 10 eurolla joskus syksyllä. Näiden tyynyjen lisäksi siitä riittää vielä 2-3 samanlaiseen tyynyyn. Tyynynä on käytetty Ikean Irma-tyynyjä (35x35cm, täyte 150g/ yhteensä 180g), hinta oli muistaakseni 0,75e/kpl. Tyynyliinat on ommeltu muuten koneella paitsi viimeinen sivu kokonaan käsin. Nämä ja mahdolliset lisätyynyt annan joululahjaksi siskoni perheelle. Sopivat ehkä ihan kivasti heidän olkkarinsa sohvalle :) Siitä näppärää on ollut, että he on reissanneet joulun ajan, ettei haitannut, vaikka sain tän viimeisen lahjan vasta eilen valmiiksi. Kun ei se olisi aiemmin mennytkään saajilleen.

Pääosin aika on kuitenkin mennyt puikkojen ja langan kanssa tuhertaessa.  Alkukuusta "paniikkineuloin" Sannelle kaulaliinan Novitan Veera-langasta ja nyt sain samasta langasta sitten sille joululahjaksi valmiiksi myös pipon ja tumput. Pipon mallina käytin tätä lapsen palmikkoneulepipo-ohjetta ja kyllä, opettelin palmikkoneuleen! Se ei olekaan yhtään vaikeaa ainakaan apupuikon kanssa :) Tumppujen ohjeena tätä lapasohjetta. Peukalokiila ei ole ollenkaan vaikea sekään! :) Kirjontakuviota en jaksanut enää tehdä...
Puikkokoko 3,5 oli ihan passeli mun käsialalleni tässä langassa.

Muuten oon neulonut tuubikaulahuiveja. Itselleni ensin "kokeilumielessä" ja ystäväni Heidin ohjeistuksella 12-kokoisilla puikoilla Novitan lilasta Teddy-langasta viistoreikäkuvioisen tuubihuivin. Silmukoita loin 40 ja joka 11. oli sitten toi "reikä" ja sen jälkeen silmukat oikein yhteen ja seuraava kerros nurin. Kaksi kerää meni. Tästä huivista ei ole kuvaa, mutta päivittäisessä käytössä se on ollut valmistumisestaan asti. Alla valkoinen huvi on samanlainen ja samasta langasta - kuviointi menee hieman eritavalla. Valkoisen huivin annan siskolleni joululahjaksi.

Tein vielä Sannelle pienen tuubihuivin samalla idealla. Lankana Novitan Crystal (paljetteja ja kiiltoa!) ja puikot noi samat. Kuvioreikä vain joka 6. silmukka. Crystal on paksumpaa kuin Teddy, joten neule on tiiviimpää. Tähän meni hieman yli yksi kerä.

Joululahjaksi sain kaksi kerää 7 Veljestä -lintulankoja. Talitintti ja peippo. Näistä vielä sukat jossain vaiheessa voisin itselleni tehdä... Jahka koulu ja luennot taas pian alkaa!

Siskon perheen Nella-kissa oli meillä (vanhempieni luona) joulun hoidossa ja oli ihana saada olla taas 8 vuoden tauon jälkeen kissataloudessa :) Toisin kuin meidän edesmennyt ihan tavallinen Jallu-kissa, Nella on persialainen exotic-sisäkissa ja ei osannut pelätä edes uuden vuoden aaton rakettiampumisia, vaan tuli niitäkin katsomaan ikkunaan... ♥

Toivottavasti tästä vuodesta tulee kaikin puolin vielä parempi kuin edeltäjästään! :)

Ikuisuusprojektien päättämistä

Vuosi takaperin kerroin, kuinka aioin tehdä 9x5 kokoisen tilkkutäkin. Ja annoinkin sen viime jouluna joululahjaksi siskolleni, joka odotti silloin toista lastaan. Ainoa mutta hommassa oli se, että viime jouluksi sain valmiiksi vain 40 isoäidin neliötä - peitto kutistui siis 8x5 kokoiseksi - ja paketista paljastui yksi neliö. Joulun jälkeen lupasin tehdä peiton valmiiksi ja tavoitteena olikin saada se huhtikuuksi, kun Sofien oli määrä tulla maailmaan. Kuitenkin - kuten toinenkin ikuisuusprojektini, nimittäin oppari - asiat tuppaa unohtuun ja dedikset liikkumaan aina kuukaudella eteenpäin. "Poissa silmistä, poissa mielestä" -sanonta pätee liian hyvin!

Melkein tasan kaksi viikkoa sitten sain opparin siihen pisteeseen, että se lähti äidinkielen tarkistukseen. Ja abstract lähti samalla englannin kielen tarkastukseen. Abstractista oon muuten edelleen hurjan ylpeä, koska se oli noin 400 sanan mittainen ja sanastoltaan haastavaa. Finlex ja MOT oli mun tosi hyviä kavereita sen tekemisessä. En ollut koskaan kirjoittanut noin pitkää tekstiä englanniksi, saatika vastaavan tasoisella sanastolla!

Tuosta palautuspäivästä alkoi kuitenkin parin päivän "laskeutumisen" jälkeen käsityöinto, kun tajusin, että mullahan on aikaa tehdä luennoilla nyt muutakin kuin pyöritellä opparia takaraivossa! Oonkin saanut parissa viikossa luennoilla aikaiseksi 1,5 villasukkaa joululahjaksi ja itselleni tuubikaulaliinan. Intoa jatkui vielä tän viikonlopun kokouskimaraan, ja jatkoinkin sitten sitä tilkkutäkin tekoa! Ja olosuhteiden pakosta sivutuotteena viikonlopun aikana syntyi kummitytölleni Sannelle kaulaliina. Peittoa tulikin tehtyä melkein jokainen liikenevä hetki viikonlopun aikana: junassa päättelin tilkkujen päät, lippukunnan toimintasuunnitelmakokouksessa ja johtajistossa syntyi kaulaliinaa, johtajiston joulupuurolla paloja kiinnittyi toisiinsa, tarinateatteriesitystä tuli seurattua sen verran kun koukun heilutukselta ehdin ja heilutus jatkui pikkujouluissa kaverin luona. Ja tänä aamulla ei ollut aikaa lepäilyyn, vaan piti vielä muistutella, miten ihan perusisoäidinneliö syntyy, koska olin onnistunut edellisillan säätämisieni keskellä hukkaamaan palan (toim. huom. Se löytyi myöhemmin auton penkiltä!). Vihdoin peitto ja sen reunat valmistuivat muutamaa kilometriä ennen kuin oltiin perillä määränpäässä Helsingissä ja pääsin luovuttamaan sen heti autosta noustuamme. Ylpeyttä!

Nyt pitääkin tehdä tarkistuksen korjaukset oppariin, jotta pääsen sen palauttamaan keskiviikoksi ensi maanantaista seminaaria varten! Näyttää uhkaavasti siltä, että piakkoin sekin ikuisuusprojekti, sekä ikuisuusprojekti nimeltään Laurea tulisi päätökseensä mun elämässäni.

Melkoisen hurjantuntuista.

Kukkahattutäti täällä moi!

Avasin äsken pari päivää sitten sähköpostiini tulleen Espritin uutiskirjeen, joka lupasi jo otsikossa "Hurmaavia joululahjoja". Ja ihan kivoja ideoita olikin, mutta mun huomioni kiinnittyi tähän mun mielestä jopa aika pysäyttävään kuvaan:

Miksei tuolle lapselle ole puettu housuja jalkaan!

Brysselin excu 16.-20.10.

Tiistaina 16.10. yritin kovasti keskittyä päivällä opparin kirjoittamiseen, mutta ei siitä oikeen matkajännityksen ansiosta tullut oikein mitään. Sen sijaan jotenkin innostuin liittymään Twitteriin, mitä en ihan vieläkään käsitä. Pakko myöntää, etten oo oikeen onnistunut sisäistään sen toimintaa kunnolla vieläkään, vaikka siitä on parisen viikkoa jo aikaa ja takana on jo jokusia twiittauksia :D No mutta anyway. Puoli kolmen maissa lähdin matkalaukkuni kanssa pankkiautomaatti-pit-stopin kautta yliopistolle syömään ja sitten odotteleen Staabin tilausbussia. Bussiin nousi 15:15 kolmekymmentä staabilaista, ja bussi suuntasi kohti Turun lentokenttää. Meidän työelämäexcu Brysseliin alkoi.

Turussa kohdanneen shokin aka terminaali 2:n, jonka edessä me jouduttiin oikeesti odotteleen ulkona ovien aukeamista, vaikka kello oli jo sen verran, että niiden olisi pitänyt olla auki, jälkeen lennettiin onnellisina Ryan Airilla Brysseliin, matkustettiin bussilla kaupunkiin ja käveltiin hostellille. Hostelli sijaitsi kohtuullisen etnisessä kaupunginosassa, mutta onneks siitä oli vajaan 10 minuutin kävely siistimmille kulmille ja vajaa 20 minuuttia ihan ydinkerkustaan. Kaikista ennakkoasetelmista (lue: netistä löytyneet arvostelut) huolimatta hostelli oli kohtuullisen siisti (verrattuna Helsingin Stadion hostelliin!), joskin yllätti pienuudellaan ja tiukoilla säännöillään ja kovasti sai asioista vääntää ja säätää melkein koko viikon. Hengissä kuitenkin selvittiin ja mä ainakin olin ihan joka aamu freesinä vierailukohteessa :) Mutta ei niistä sen enempää, antaa kuvien kertoa enemmän.

1. ilta, tai oikeastaan yötä se oli jo. Nälkäiset matkalaiset lähtee etsiin syötävää. Jubilerin tilalla oikeesti Hoegaardenia.

Laiton kuva 1. vierailukohteesta. Ei vartija ollut innoissaan, kun näki meikäläisen kännykkä kourassa  heti, kun ne oltiin saatu takaisin.

Se kuuluisa pissaava poika. Manneken Pis.

Se vähemmän kuuluisa pissaava poika ja vohveli. Noita jäljitelmiä oli kaikkialla!

Grand Place

Kunstberg/ Mont des Arts

Kuninkaan palatsi

St. Michelin kirkko

3. vierailukohde: Euroopan parlamentti, joskin kuva on day 2:n kohdalta, kun oltiin menossa Suomen pysyvään edustustoon.

Brysseli oli sarjakuva- ja Hergé-fanille oivallinen paikka!

Euroopan parlamentista :)

Parlamentariumissa oli kaikkea mielenkiintoista ihan Euroopan yhdentymisen alkuajoista nykypäivään.

Taidetta puistossa

Epävirallinen vierailukohde: Cantillonin panimo

Tintin, Milou & Haddock

Day 3, jolloin oli iltapäivällä hyvin aikaa. Me lähdettiin Lauran kanssa tsekkaamaan Atomium.

Bryssel Atomiumin huipulta katsottuna.

Viimeinen ilta ja Kwak.

Bryssel oli syksyinen, mutta kelit lämpeni lopua kohden. Ekaa päivää lukuun ottamatta saatiin nauttia jopa reilusta 20 asteen lämmöstä ja viimeisenä päivänä aamulla jopa paistoi aurinko. Onneks kuitenkin oli se sateenvarjo mukana... Aika huikee ja kaikinpuolin legendaarinen reissu oli! :) Vaan yksi onnistui kadottaan tavaransa, kukaan ei myöhästynyt koneesta, kaikesta jännästä selvittiin ja kaikilla oli hauskaa.

Niin ja oli kulinaristinen elämysreissu myös. Ei sitä aina tuu syötyä etanoita, simpukoita, belgialaista vohvelia, nuudelia ankan kanssa ja nähtyä puhelinluettelon kokoista olutlistaa missään. Tää oli mun ensimmäinen syysloma sitten abivuoden.

Ylpeyttä!

Saanko esitellä: elämäni ensimmäinen oppimispäiväkirja on valmis.

Päällimmäinen tunne on nyt ihan mieletön ylpeys, kun hypistelen kuvan osoittamaa asiakirjaa ihan konkreettisena tulosteena. Samanlaista oli joskus ammattikorkea-aktiivipäivinä aina, kun sai jonkun raportin valmiiksi ja palautettua -siellä vaan oltiin hieman kestävämmän tulostuksen kannalla (on muuten etenkin tuon kurssin opettajan käyttämä termi), kun ei tarvinnut itse paperilla palauttaa töitä, vaan kaikki palautettiin sähköisenä. 

Tätä kirjoittaessa ei ole muuten yhtään tullut nautittua neuvoa-antavia, vaan kaikki on ihan sitä kuivaa ajatuksenjuoksua, mitä yleensä mun päässä pyörii. Ja oikeasti olen varmasti oppinut jotain.

Eilen oli aika rankka päivä, kun aamulla tein tilastotieteen harkkoja kotona, sitten kertausluento yliopistolla, SPSS-harkat ja lopuksi vielä harkkatyön tekoa Emman kanssa ml30:ssä. Sitten vähän kuntonyrkkeilyy, ja lopuks vielä parin tunnin säädöt harkkatyön kanssa kotona ennen unia. Nopeesti laskettuna 11-12 tuntia tilastotiedettä ja sellasta viilausta sellaisten asioiden parissa, jotka ei oikeesti mene yhtään rutiinilla. Oli aika naattiolo, kun vihdoin annoin itseni mennä nukkumaan.
Mutta sekin raportti on mun mielestä palautusvalmis, kunhan vaan saadaan tulostettua se paperille.

Tänään alkoi myös Hullarit. Pakkohan sinne oli mennä ryysisteleen, kun pääsin tilastotieteen harkoista ajoissa. Vähän turhan paljon rahaa sinne paloi, mutta onneksi suurin osa on ihan "päivittäiskäyttötavaraa" ja kappalemääräisesti puolet on myös joululahjoja. Tänä vuonna oon ajoissa taas liikkeellä. Pitäisiköhän alkaa jo tässä lokakuussa kertomaan lahjatoiveita perheelle, jotta saisi järkeviä lahjoja? Vai luotanko tänäkin vuonna, ettei ne kuitenkaan ole yhtä ajoissa liikkeellä kuin minä.

Millaisia juttuja ihmiset ostaa yleensä hullareilta? Mun keltaisesta kassista löytyi tänään mm. pepsodentin hammasharja ja white now-tahnaa (1,00 + 2,60), meikinpoistoliinoja (6,50/ 2 pkt), libressejä (5,50/ 3x14), villasukkahousut talveksi ja parit matkustustukisukat. Niin ja ne nimeltämainitsemattomat joululahjat ja "vähän" irtiksii. Sukkatuotteissa en osaa sanoa yhtään, säästinkö mitään, koska en tiedä, minkä hintaisia ne on normaalisti, mutta noiden päivittäis tuotteiden osalta saattoi muutama euro säästöä tullakin. Mutta ei sillä periaatteessa oo väliä, koska niitä on pakko hankkia kuitenkin. Tyytyväinen oon kuitenkin, kun ei periaatteessa tullut ostettua itselle mitään tosi turhaa.

Ps. Se tunne, kun toinen pystyy soittaan sulle 32 päivän jälkeen ♥