Hienosti ja nolosti jopa jäi tuo lauluhaaste keväällä kesken. :D Ajattelin, että olisin siivonnut ne pois täältä kokonaan, mutta antaa ainakin toistaiseksi olla.
Jos kysyn, minne on kolme vuotta kadonnut, ei varmaan enää tarvitse ihmetellä, minne puoli vuotta on kadonnut.
Kolme vuotta sitten odottelin koulun alkua Hyvinkäällä ja etsiskelin muistaakseni asuntoakin. Tällä kertaa tilanne on taas melkein sama. Kesä on tuonut kovasti kaikkea uutta elämään... Tai oikeastaan uusi luku alkaa siis syksyllä.
Pääsin Tampereen yliopistoon opiskelemaan finanssihallintoa ja julkisyhteisöjen laskentatointa. Kuullostaa kauhealta, tiedän, mutta uskon tykkääväni siitä. Luultavasti saan siitä tervetullutta vaihtelua viimeaikaiselle oikeuskimaralle. Ei tässä sentään mitään oikeustieteilijöitä olla!
Löysin myös melko kivuttomasti ihanan asunnon hyvästä talosta ja vieläpä loistavalta paikalta. Ja kyllä, se kirpaisee joka kuukausi tilin balanssia kiitettävästi. Mutta tätähän olen halunnut kovasti tämän kolme vuotta, joten ei auta valittaa. Tuskin kuitenkaan pääsen vanhasta tottumuksestani; pitää yrittää saada opparikin nyt syksyn aikana valmiiksi ja varmasti sitten olisin jo alkuvuodesta täyttelemässä taas (erillisvalinnan) hakulomaketta.
Äsken kaupassa käydessäni pysähdyin keskellä käytävää seisovan ison nuudelipakettilaarin luo ja oli pakko todeta, ei ne kalliita oikeesti oo. Pelottava ajatus. Ihan oikeesti.
Ostin mm. tuorepuristettua appelsiinimehua, piimäjuustoa ja avokaadoa.
Olenko tottunut liian hyvään?
Niin kuin äitini eilen totesi, "merikarhu" lähtee turkuun ja "verokarhu" tampereelle. Uusi luku alkaa myös siis senkin takia. Pelottavaa ja jännittävää. Pakko oppia taas elämään yksin.
Päässäni soi Vicky Rostin Menolippu... Ehkä se sopii tähän loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)