Tervehdys radiohiljaisuuden keskeltä. On ollut kovasti kaikkea, eikä oo oikeen energia riittänyt tänne minkään päivittämiseen, vaikka tää sadas postaus onkin roikkunut hollilla jo vaikka kuinka pitkään!
Ihan ekaks on pakko hehkuttaa sitä, kun oon aina ollut aikamoinen sohvaperuna liikunnan suhteen, mutta juhannuksen seudussa viime kesänä jotain loksahti kohdalleen ja aloin Petun kanssa käymään ainakin kerran viikossa jossain zumbassa, bodybalancessa tai muussa. Ja itse kävin sen lisäksi vielä useampana kertana Hämeen sanomien kuntorasteilla. Ennen kesää olin ottanut tavoitteekseni kolmet rastit, mutta lopulta niitä kertyi peräti viidet, joista kahtena kertana sain houkuteltua isänikin mukaan. No mutta, tahti on siis vaan kiihtynyt tässä syksyllä. Yliopistolaisilla on sellainen ihana paikka kuin Atalpa, jossa on todella kattava lukujärjestys ryhmäliikuntoja, useita erilaisia pitkin päivää seitsemänä päivänä viikossa, sekä kuntosali ja eri ryhmien palloiluvuoroja. Vuosimaksu on opiskelijoille muistaakseni 65 euroa ja sillä saa käydä liikkumassa niin paljon kuin haluaa. Tänä vuonna oon heti lähtenyt ottamaan siitä hinnasta kaikkea irti ja onkin tullut kokeiltua vaikka mitä tunteja siellä. Lisäksi ajattelin yrittää yliopistoliikunnan liikuntakursseille - astangajoogaan ja kuntonyrkkeilyyn - joiden tiedän olevan niin suosittuja, että sinne arvotaan osallistujat. Kun en vielä tiennyt arvontojen tuloksista, tulin ilmoittautuneeksi FreezeBeesin ultimaten alkeiskurssille, joka muuten alkoi viime viikolla; oli ihan kivaa, vaikken mitään vielä osaakaan! No mutta sitten kävi niin, että satuin pääsemään myös molemmille liikuntakursseille. Kuntonyrkkeilyä on ollut jo pari kertaa ja se on ihan kivaa. Mielummin ehkä kuitenkin kävisin piloxingissa, jota kesällä tuli Hämeenlinnassa Evataren tunneilla testattua, mutta ihan kivana "korvikkeena" toi nyrkkeilykin toimii. Ensi viikolla alkaa astangajooga, ja se onkin muuten torstaisin aamulla klo 8 alkaen. Pakko siis herätä ainakin kerran viikossa oikeasti aikaisin! Mutta siis tällä viikolla ekaa kertaa tuli sellainen hetki, että keskiviikkoaamuna sain ihan oikeesti käskeä itseäni jättämään liikuntavaatteet kotiin. Maanantaina olin jo ollut kehonhallinnassa, tiistaina nyrkkeilyssä ja torstaina alkoi ultimate. Ei ehkä olisi ollut kovinkaan tervettä mennä keskiviikkona testaamaan integraljoogaa? Kaksi päivää oon istunut kotona ja kirjottanut; tänään oli pakko lähteä pilatekseen.
Oikeesti aika jännä, kuinka voikaan ihan huomaamattaan innostua liikkumisesta. Ei voi muuta kuin nauttia!
Olen ollut tänä syksynä tuutorina hallintotieteissä ja "joutunut" tekemään sen eteen enemmän hommia, kun olin ennakkoon ajatellut tekeväni. Osa johtuu siitä, että ajattelen ja toivon olevani sellainen tuutori, jonka itse haluaisin itselleni. Ja ehkä kaikki muut eivät ole yhtä valmiita uhraamaan aikaansa siihen ja näe sitä oikeasti tärkeäksi uusille opiskelijoille. Aika paljon on siis tullut oltua erilaisissa hallintotieteiden fuksiviikkojen tapahtumissa mukana.
Kaiken uurastuksen jäljiltä päätin palkita itseni osallistumalla Staabin 46-vuotisvuosijuhlasitseille. Vanhan perinteen mukaan ainejärjestö juhlii vuosijuhliaan vain joka viides vuosi (viime vuonna viimeksi), mutta nykyinen hallitus päätti muuttaa perinnettä. Pakkohan se oli osallistua. Ja vaikka muuten oon aktiivinen ja kierrän tapahtumia, noi oli mun ensimmäiset sitsit. Eikä varmastikaan jää viimeisiksi. Samana päivänä olisi ollut Kauppakadun appro Jyväskylässä ja olisi ollut ihana lähteä moikkaamaan Heidiä ja kierteleen kuppiloita, kun viime vuonnakin oli ihan huisia. Mutta valintojen maailma, eikä mua yhtään harmita :) Ens viikolla kuitenkin taas Hämeenkadun appro ja tohtoriuden tuplaus edessä!
Syksyllä olisi pitänyt saada enemmänkin aikaiseksi ja nyt on hirmuinen kiire. Nimittäin opparin kanssa. Loppukesä meni nysvätessä, kun Mikko palasi maihin ja uusi toivo syntyi, kun se lähti takaisin merille. Nyt sen kuuden viikon reissusta on enää kaksi jäljellä, enkä mä ole ehtinyt oikein edistyä mihinkään. Ennen tätä viikonloppua. Enkä oikeen tänä viikonloppunakaan tarpeeksi. Taitaa olla niin, etten ehdi lokakuun lopun dedikseen, vaan "saan lisäaikaa" marraskuun loppuun ja joudun ensi kuussa anoon lisäaikaa valmistumiselle tammikuuhun. Huokaus.
Oon nyt tän periodin ajan käynyt istumassa yliopistolla tutkimusprosessin hallinta-luennoilla ja oon siellä sisäistänyt koko oppari-/tutkimusprosessista paljon enemmän kuin minkään infon aikana koko Laureassa viettämänäni aikana. Että ehkä pelastun yliopiston, en Laurean ansiosta. Noiden luentojen pohjalta pitää tehdä joko luentotentti tai luentopäiväkirja. Kirjoittelin perjantaina elämäni ensimmäisen oppimispäiväkirjan. Aika gagaa siitä tuli, mutta tavallaan mukana on myös aika tiukkaa reflektiota siitä, millaista kasvua olen kokenut kuukauden aikana. Ehkä ihan kaikki ei voi sanoa samaa. Muutama luento on vielä jäljellä ensi viikolla, joten ehkä saan vielä jotain irti ja voin vähän vielä täydentää.
Tää toinen merijakso ei ole tuntunut yhtä kamalalta kuin kesäinen, koska on ollut osittain tietenkin tiedossa jo, millaista se voi olla. Mutta ei mulla oo oikeen ollut edes aikaa ikävöidä toista kunnolla niin kuin kesällä. Kuullostaapa karulta, mutta näin se vaan on. Kuinka kiireinen mun syyskuun loppu olisikaan ollut Mikon kanssa, vai olisinko potenut huonoa omaatuntoa, jos en olisi priorisoinut sitä?
No mutta. Tähän loppuun voisin vielä heittää parit kuvat mun haalareista viikonlopun jäljiltä. Eilen illalla rentouduin katsomalla vihdoinkin Rommipäiväkirjan ja ompelemalla parit merkit taas. Voipi olla etten enää lisää ehdi ennen approa... Vertailupohjana voi pitää 11.10.2011 julkaisemaani
Haalaripostausta, jossa nämä vihreät ovat ihan nakuna vielä.
Ehkä näkyy jo kuvistakin, mutta voin kertoa, että valkoinen lahje on ollut kiinni sen noin puoli vuotta nyt, eikä ole oikeasti enää kovinkaan valkoinen...
