Ilmeisesti siis viikko takaperin jotkut TAITEILIJAT olivat käyneet voimapihdeillä irrottamassa Patosillan kaiteesta suurimman osan lukoista. Aamulehden sivuilla oli tällainen ennen ja jälkeen kuva:
Jollen ihan sokea ole, onnistun tuosta ensimmäisestä kuvasta bongaamaan meidän lukon. Jälkimmäisessä sitä ei ole, joskin kuvakin on otettu jonkin verran eri kohdasta. Pakko myöntää, että tuntuu pahalta. Aamulehti julkaisi myös kuvia tuosta TAIDETEOKSESTA. Siitä voi sitten itse kukin miettiä, kumpi on nätimpää, lukot sillan kaiteessa, jotka merkitsevät sadoille pariskunnille paljon enemmän kuin mitä ovat fyysisesti, vaiko sitten rautamöykky, johon on ikuista rakkautta symboloivat lukot sulatettu näkymättömiin (tunnistaako joku jonkun noista päällä olevista?). Ensimmäistä saivat kaikki vaapaasti käydä ihailemassa. Tykkäsin kävellä sillalla ja katsella lukkoja jo ennen kuin alettiin miettiä oman viemistä. Jälkimmäinen on ilmeisesti jossain näyttelyssä, jonne pitää maksaa pääsymaksu. Ja taidetta tai ei, mun silmääni tuo möykky ei erityisemmin hivele. Ajatuksena ymmärrän sen universaalin rakkauden, mutta oliko pakko aiheuttaa meille ja sadoille muille mielipahaa?
Me vietiin meidän lukko uutena vuotena, muutaman minuutin yli puolen yön. Avain heitettiin perinteen mukaisesti Tammerkoskeen. Viimeksi käytiin yhdessä "tarkistamassa" lukko vappupäivänä.
Tämä tästä vielä puuttuikin. Mikko on ollut merillä nyt reilun kolme viikkoa. Vielä muistaakseni 37 vuorokautta ainakin jäljellä. Mulla on oikeasti toista ikävä ja sitten saan kuulla vielä tällaisen uutisen. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)