Kevätbiisi

Tänään on ollut kevättä rinnoissa oikein kunnolla! Tosin ei niin paljoa, että olisin nokkani ulos pistänyt edes roskia viedäkseni, mutta on ollut kuitenkin. Olen fiilistellyt kovasti sellaista mukavaa kesämusaa; tehnyt youtubeen soittolistankin. Siitä löytyy tällä hetkellä seuraavat biisit:

Kymppilinja feat. Mariska: Minä
Stig: Laululeija
Elokuu: Soutaa Huopaa
GG Caravan: On se hienoo
Jukka Poika: Silkkii
Olavi Uusivirta & Anna Järvinen: Nuori ja kaunis
Pariisin Kevät: Saari
Pariisin Kevät: Painovoimaa (Korkeushyppääjän rakkaus)
Pariisin Kevät: Invisible Man
Pariisin Kevät: Johnny Depp (Pankkiryöstäjän rakkaus)
Pariisin Kevät: Kesäyö
Reino & The Rhinos: Lempee
Goon: Kesäbiisi
Haloo Helsinki!: Maailman toisella puolen
Chisu: Baden Baden
Lord Est: Juoksen vapaana kaupunkiin
Paleface: Saapuu elokuun yö
Paleface: Syntyny rellestää

Aina kun alkaa miettiä kesää, alkaa tehdä mieli festareille ja piknikille ja ottaa uusi lävistys. Lävistyshinku loppuu siihen, kun sitä alkaa miettiä tarkemmin: minne, millainen ja mitä se tarkoittaisi. Korvanlehteä voin rei'ittää kultasepällä vaikka kuinka, mutta sitten kun sen eteen pitää nähdä hieman enemmän vaivaa ja ennen kaikkea panostaa taloudellisesti enemmän, pitää sen tarkoittaa jotain. Toisilla se juttu on tatuoinneissa, mulla lävistyksissä. 2009 tammikuussa otin helixin ja 2011 heinäkuussa traguksen. Molemmilla on oma merkityksensä ja molemmat ovat tärkeitä.  Kumpaakaan en ole hankkinut hetken mielijohteesta.

Festareita en ajatellut kiertää ensi kesänä entiseen malliin. Viime vuonna havaitsin muutoksena aiempaan, ettei kertaakaan tullut mietittyä etukäteen, miten saisi salakuljetettua nestettä alueelle. Tänä vuonna ei ole kauheesti sellaisia esiintyjiä vielä ilmoitettu, joista tekisi mieli maksaa isoja pääsylippumaksuja. Elokuussa tosin onneksi pääsee Ratinaan tsekkaamaan Red Hot Chili Peppersit ja toki tänäkin vuonna ajattelin mennä Wanajaan. Vaikkei sielläkään ole oikein ketään säväyttäjää, on se vaan sellainen joka kesäinen perinne. Ja on siellä taas ne suomalaiset takuuartistit, jotka voi kerran kesässä hyvillä mielin käydä bongaamassa. Tämän kuun loppuun asti kahden päivän lippu maksaa 50 euroa, joka sekin on mielestäni ihan kohtuullinen maksu... Veikkaan, että Wanajan kävijämäärä kuitenkin laskee tänä vuonna ekaa kertaa ikinä (?!).

Ruisrockin lauantai on ihan hyvä, mutta 70 euroa tuntuu kohtuusuolaiselta hinnalta, kun ei ole mitään isompaa odotettavaa bändiä. Sunnuntaina olisi sentään Eppu Normaali, mutta ehkä sekään ei riitä siihen, että ostaisi sitten kahden päivän lipun 100 eurolla. Saa nähdä, onnistuuko mielestäni hinta-laatusuhteeltaan ehkä paras suomalainen festari, Jurassic rock haalimaan lavoilleen jälleen sellaisen kattauksen, että sinne olisi pakko lähteä tänäkin vuonna vaikka yhtä lyhyellä varoajalla kuin viime vuonnakin.

Piknikillä tulee käytyä ainakin vappuna ja sitten varmasti tuolloin Wanajassakin voisi, mikäli sää vain suosii ja paikalle pääsee ajoissa. Muuten ensi kesää on vaikea ennustaa, koska se tulee kaikessaan olemaan erilainen aiempiin kesiin verrattuna. Pakkohan se on pitää jokin kiinnekohta aiempiin kesiin, joten on se Wanaja se, joka vaan pysyy.

Kesää odotellessa voi fiilistellä soittolistan parissa, lisätä sinne musiikkia ja katsella, kuinka kadunvarret siistiytyvät. Luppoajalla voikin miettiä, minne seuraava lävistys ilmestyy, kun jotain suurempaa pääsee elämässä tapahtumaan. Kesä on ovella nopeammin kuin osaamme aavistaakaan. Ensi viikonloppuna siirrytään jälleen kesäaikaan!