sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Ikuisuusprojektien päättämistä

Vuosi takaperin kerroin, kuinka aioin tehdä 9x5 kokoisen tilkkutäkin. Ja annoinkin sen viime jouluna joululahjaksi siskolleni, joka odotti silloin toista lastaan. Ainoa mutta hommassa oli se, että viime jouluksi sain valmiiksi vain 40 isoäidin neliötä - peitto kutistui siis 8x5 kokoiseksi - ja paketista paljastui yksi neliö. Joulun jälkeen lupasin tehdä peiton valmiiksi ja tavoitteena olikin saada se huhtikuuksi, kun Sofien oli määrä tulla maailmaan. Kuitenkin - kuten toinenkin ikuisuusprojektini, nimittäin oppari - asiat tuppaa unohtuun ja dedikset liikkumaan aina kuukaudella eteenpäin. "Poissa silmistä, poissa mielestä" -sanonta pätee liian hyvin!

Melkein tasan kaksi viikkoa sitten sain opparin siihen pisteeseen, että se lähti äidinkielen tarkistukseen. Ja abstract lähti samalla englannin kielen tarkastukseen. Abstractista oon muuten edelleen hurjan ylpeä, koska se oli noin 400 sanan mittainen ja sanastoltaan haastavaa. Finlex ja MOT oli mun tosi hyviä kavereita sen tekemisessä. En ollut koskaan kirjoittanut noin pitkää tekstiä englanniksi, saatika vastaavan tasoisella sanastolla!

Tuosta palautuspäivästä alkoi kuitenkin parin päivän "laskeutumisen" jälkeen käsityöinto, kun tajusin, että mullahan on aikaa tehdä luennoilla nyt muutakin kuin pyöritellä opparia takaraivossa! Oonkin saanut parissa viikossa luennoilla aikaiseksi 1,5 villasukkaa joululahjaksi ja itselleni tuubikaulaliinan. Intoa jatkui vielä tän viikonlopun kokouskimaraan, ja jatkoinkin sitten sitä tilkkutäkin tekoa! Ja olosuhteiden pakosta sivutuotteena viikonlopun aikana syntyi kummitytölleni Sannelle kaulaliina. Peittoa tulikin tehtyä melkein jokainen liikenevä hetki viikonlopun aikana: junassa päättelin tilkkujen päät, lippukunnan toimintasuunnitelmakokouksessa ja johtajistossa syntyi kaulaliinaa, johtajiston joulupuurolla paloja kiinnittyi toisiinsa, tarinateatteriesitystä tuli seurattua sen verran kun koukun heilutukselta ehdin ja heilutus jatkui pikkujouluissa kaverin luona. Ja tänä aamulla ei ollut aikaa lepäilyyn, vaan piti vielä muistutella, miten ihan perusisoäidinneliö syntyy, koska olin onnistunut edellisillan säätämisieni keskellä hukkaamaan palan (toim. huom. Se löytyi myöhemmin auton penkiltä!). Vihdoin peitto ja sen reunat valmistuivat muutamaa kilometriä ennen kuin oltiin perillä määränpäässä Helsingissä ja pääsin luovuttamaan sen heti autosta noustuamme. Ylpeyttä!


Nyt pitääkin tehdä tarkistuksen korjaukset oppariin, jotta pääsen sen palauttamaan keskiviikoksi ensi maanantaista seminaaria varten! Näyttää uhkaavasti siltä, että piakkoin sekin ikuisuusprojekti, sekä ikuisuusprojekti nimeltään Laurea tulisi päätökseensä mun elämässäni.
Melkoisen hurjantuntuista.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kukkahattutäti täällä moi!

Avasin äsken pari päivää sitten sähköpostiini tulleen Espritin uutiskirjeen, joka lupasi jo otsikossa "Hurmaavia joululahjoja". Ja ihan kivoja ideoita olikin, mutta mun huomioni kiinnittyi tähän mun mielestä jopa aika pysäyttävään kuvaan:



Miksei tuolle lapselle ole puettu housuja jalkaan!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Brysselin excu 16.-20.10.

Tiistaina 16.10. yritin kovasti keskittyä päivällä opparin kirjoittamiseen, mutta ei siitä oikeen matkajännityksen ansiosta tullut oikein mitään. Sen sijaan jotenkin innostuin liittymään Twitteriin, mitä en ihan vieläkään käsitä. Pakko myöntää, etten oo oikeen onnistunut sisäistään sen toimintaa kunnolla vieläkään, vaikka siitä on parisen viikkoa jo aikaa ja takana on jo jokusia twiittauksia :D No mutta anyway. Puoli kolmen maissa lähdin matkalaukkuni kanssa pankkiautomaatti-pit-stopin kautta yliopistolle syömään ja sitten odotteleen Staabin tilausbussia. Bussiin nousi 15:15 kolmekymmentä staabilaista, ja bussi suuntasi kohti Turun lentokenttää. Meidän työelämäexcu Brysseliin alkoi.

Turussa kohdanneen shokin aka terminaali 2:n, jonka edessä me jouduttiin oikeesti odotteleen ulkona ovien aukeamista, vaikka kello oli jo sen verran, että niiden olisi pitänyt olla auki, jälkeen lennettiin onnellisina Ryan Airilla Brysseliin, matkustettiin bussilla kaupunkiin ja käveltiin hostellille. Hostelli sijaitsi kohtuullisen etnisessä kaupunginosassa, mutta onneks siitä oli vajaan 10 minuutin kävely siistimmille kulmille ja vajaa 20 minuuttia ihan ydinkerkustaan. Kaikista ennakkoasetelmista (lue: netistä löytyneet arvostelut) huolimatta hostelli oli kohtuullisen siisti (verrattuna Helsingin Stadion hostelliin!), joskin yllätti pienuudellaan ja tiukoilla säännöillään ja kovasti sai asioista vääntää ja säätää melkein koko viikon. Hengissä kuitenkin selvittiin ja mä ainakin olin ihan joka aamu freesinä vierailukohteessa :) Mutta ei niistä sen enempää, antaa kuvien kertoa enemmän.

1. ilta, tai oikeastaan yötä se oli jo. Nälkäiset matkalaiset lähtee etsiin syötävää. Jubilerin tilalla oikeesti Hoegaardenia.
Laiton kuva 1. vierailukohteesta. Ei vartija ollut innoissaan, kun näki meikäläisen kännykkä kourassa  heti, kun ne oltiin saatu takaisin.

Se kuuluisa pissaava poika. Manneken Pis.
Se vähemmän kuuluisa pissaava poika ja vohveli. Noita jäljitelmiä oli kaikkialla!
Grand Place
Kunstberg/ Mont des Arts
Kuninkaan palatsi
St. Michelin kirkko
3. vierailukohde: Euroopan parlamentti, joskin kuva on day 2:n kohdalta, kun oltiin menossa Suomen pysyvään edustustoon.
Brysseli oli sarjakuva- ja Hergé-fanille oivallinen paikka!
Euroopan parlamentista :)
Parlamentariumissa oli kaikkea mielenkiintoista ihan Euroopan yhdentymisen alkuajoista nykypäivään.
Taidetta puistossa
Epävirallinen vierailukohde: Cantillonin panimo

Tintin, Milou & Haddock
Day 3, jolloin oli iltapäivällä hyvin aikaa. Me lähdettiin Lauran kanssa tsekkaamaan Atomium.

Bryssel Atomiumin huipulta katsottuna.
Viimeinen ilta ja Kwak.
Bryssel oli syksyinen, mutta kelit lämpeni lopua kohden. Ekaa päivää lukuun ottamatta saatiin nauttia jopa reilusta 20 asteen lämmöstä ja viimeisenä päivänä aamulla jopa paistoi aurinko. Onneks kuitenkin oli se sateenvarjo mukana... Aika huikee ja kaikinpuolin legendaarinen reissu oli! :) Vaan yksi onnistui kadottaan tavaransa, kukaan ei myöhästynyt koneesta, kaikesta jännästä selvittiin ja kaikilla oli hauskaa.

Niin ja oli kulinaristinen elämysreissu myös. Ei sitä aina tuu syötyä etanoita, simpukoita, belgialaista vohvelia, nuudelia ankan kanssa ja nähtyä puhelinluettelon kokoista olutlistaa missään. Tää oli mun ensimmäinen syysloma sitten abivuoden.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ylpeyttä!


Saanko esitellä: elämäni ensimmäinen oppimispäiväkirja on valmis.

Päällimmäinen tunne on nyt ihan mieletön ylpeys, kun hypistelen kuvan osoittamaa asiakirjaa ihan konkreettisena tulosteena. Samanlaista oli joskus ammattikorkea-aktiivipäivinä aina, kun sai jonkun raportin valmiiksi ja palautettua -siellä vaan oltiin hieman kestävämmän tulostuksen kannalla (on muuten etenkin tuon kurssin opettajan käyttämä termi), kun ei tarvinnut itse paperilla palauttaa töitä, vaan kaikki palautettiin sähköisenä. 
Tätä kirjoittaessa ei ole muuten yhtään tullut nautittua neuvoa-antavia, vaan kaikki on ihan sitä kuivaa ajatuksenjuoksua, mitä yleensä mun päässä pyörii. Ja oikeasti olen varmasti oppinut jotain.

Eilen oli aika rankka päivä, kun aamulla tein tilastotieteen harkkoja kotona, sitten kertausluento yliopistolla, SPSS-harkat ja lopuksi vielä harkkatyön tekoa Emman kanssa ml30:ssä. Sitten vähän kuntonyrkkeilyy, ja lopuks vielä parin tunnin säädöt harkkatyön kanssa kotona ennen unia. Nopeesti laskettuna 11-12 tuntia tilastotiedettä ja sellasta viilausta sellaisten asioiden parissa, jotka ei oikeesti mene yhtään rutiinilla. Oli aika naattiolo, kun vihdoin annoin itseni mennä nukkumaan.
Mutta sekin raportti on mun mielestä palautusvalmis, kunhan vaan saadaan tulostettua se paperille.

Tänään alkoi myös Hullarit. Pakkohan sinne oli mennä ryysisteleen, kun pääsin tilastotieteen harkoista ajoissa. Vähän turhan paljon rahaa sinne paloi, mutta onneksi suurin osa on ihan "päivittäiskäyttötavaraa" ja kappalemääräisesti puolet on myös joululahjoja. Tänä vuonna oon ajoissa taas liikkeellä. Pitäisiköhän alkaa jo tässä lokakuussa kertomaan lahjatoiveita perheelle, jotta saisi järkeviä lahjoja? Vai luotanko tänäkin vuonna, ettei ne kuitenkaan ole yhtä ajoissa liikkeellä kuin minä.
Millaisia juttuja ihmiset ostaa yleensä hullareilta? Mun keltaisesta kassista löytyi tänään mm. pepsodentin hammasharja ja white now-tahnaa (1,00 + 2,60), meikinpoistoliinoja (6,50/ 2 pkt), libressejä (5,50/ 3x14), villasukkahousut talveksi ja parit matkustustukisukat. Niin ja ne nimeltämainitsemattomat joululahjat ja "vähän" irtiksii. Sukkatuotteissa en osaa sanoa yhtään, säästinkö mitään, koska en tiedä, minkä hintaisia ne on normaalisti, mutta noiden päivittäis tuotteiden osalta saattoi muutama euro säästöä tullakin. Mutta ei sillä periaatteessa oo väliä, koska niitä on pakko hankkia kuitenkin. Tyytyväinen oon kuitenkin, kun ei periaatteessa tullut ostettua itselle mitään tosi turhaa.

Ps. Se tunne, kun toinen pystyy soittaan sulle 32 päivän jälkeen ♥

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Long time no ocean.

Tervehdys radiohiljaisuuden keskeltä. On ollut kovasti kaikkea, eikä oo oikeen energia riittänyt tänne minkään päivittämiseen, vaikka tää sadas postaus onkin roikkunut hollilla jo vaikka kuinka pitkään!

Ihan ekaks on pakko hehkuttaa sitä, kun oon aina ollut aikamoinen sohvaperuna liikunnan suhteen, mutta juhannuksen seudussa viime kesänä jotain loksahti kohdalleen ja aloin Petun kanssa käymään ainakin kerran viikossa jossain zumbassa, bodybalancessa tai muussa. Ja itse kävin sen lisäksi vielä useampana kertana Hämeen sanomien kuntorasteilla. Ennen kesää olin ottanut tavoitteekseni kolmet rastit, mutta lopulta niitä kertyi peräti viidet, joista kahtena kertana sain houkuteltua isänikin mukaan. No mutta, tahti on siis vaan kiihtynyt tässä syksyllä. Yliopistolaisilla on sellainen ihana paikka kuin Atalpa, jossa on  todella kattava lukujärjestys ryhmäliikuntoja, useita erilaisia pitkin päivää seitsemänä päivänä viikossa, sekä kuntosali ja eri ryhmien palloiluvuoroja. Vuosimaksu on opiskelijoille muistaakseni 65 euroa ja sillä saa käydä liikkumassa niin paljon kuin haluaa. Tänä vuonna oon heti lähtenyt ottamaan siitä hinnasta kaikkea irti ja onkin tullut kokeiltua vaikka mitä tunteja siellä. Lisäksi ajattelin yrittää yliopistoliikunnan liikuntakursseille - astangajoogaan ja kuntonyrkkeilyyn - joiden tiedän olevan niin suosittuja, että sinne arvotaan osallistujat. Kun en vielä tiennyt arvontojen tuloksista, tulin ilmoittautuneeksi FreezeBeesin ultimaten alkeiskurssille, joka muuten alkoi viime viikolla; oli ihan kivaa, vaikken mitään vielä osaakaan! No mutta sitten kävi niin, että satuin pääsemään myös molemmille liikuntakursseille. Kuntonyrkkeilyä on ollut jo pari kertaa ja se on ihan kivaa. Mielummin ehkä kuitenkin kävisin piloxingissa, jota kesällä tuli Hämeenlinnassa Evataren tunneilla testattua, mutta ihan kivana "korvikkeena" toi nyrkkeilykin toimii. Ensi viikolla alkaa astangajooga, ja se onkin muuten torstaisin aamulla klo 8 alkaen. Pakko siis herätä ainakin kerran viikossa oikeasti aikaisin! Mutta siis tällä viikolla ekaa kertaa tuli sellainen hetki, että keskiviikkoaamuna sain ihan oikeesti käskeä itseäni jättämään liikuntavaatteet kotiin. Maanantaina olin jo ollut kehonhallinnassa, tiistaina nyrkkeilyssä ja torstaina alkoi ultimate. Ei ehkä olisi ollut kovinkaan tervettä mennä keskiviikkona testaamaan integraljoogaa? Kaksi päivää oon istunut kotona ja kirjottanut; tänään oli pakko lähteä pilatekseen.
Oikeesti aika jännä, kuinka voikaan ihan huomaamattaan innostua liikkumisesta. Ei voi muuta kuin nauttia!

Olen ollut tänä syksynä tuutorina hallintotieteissä ja "joutunut" tekemään sen eteen enemmän hommia, kun olin ennakkoon ajatellut tekeväni. Osa johtuu siitä, että ajattelen ja toivon olevani sellainen tuutori, jonka itse haluaisin itselleni. Ja ehkä kaikki muut eivät ole yhtä valmiita uhraamaan aikaansa siihen ja näe sitä oikeasti tärkeäksi uusille opiskelijoille. Aika paljon on siis tullut oltua erilaisissa hallintotieteiden fuksiviikkojen tapahtumissa mukana.

Kaiken uurastuksen jäljiltä päätin palkita itseni osallistumalla Staabin 46-vuotisvuosijuhlasitseille. Vanhan perinteen mukaan ainejärjestö juhlii vuosijuhliaan vain joka viides vuosi (viime vuonna viimeksi), mutta nykyinen hallitus päätti muuttaa perinnettä. Pakkohan se oli osallistua. Ja vaikka muuten oon aktiivinen ja kierrän tapahtumia, noi oli mun ensimmäiset sitsit. Eikä varmastikaan jää viimeisiksi. Samana päivänä olisi ollut Kauppakadun appro Jyväskylässä ja olisi ollut ihana lähteä moikkaamaan Heidiä ja kierteleen kuppiloita, kun viime vuonnakin oli ihan huisia. Mutta valintojen maailma, eikä mua yhtään harmita :) Ens viikolla kuitenkin taas Hämeenkadun appro ja tohtoriuden tuplaus edessä!


Syksyllä olisi pitänyt saada enemmänkin aikaiseksi ja nyt on hirmuinen kiire. Nimittäin opparin kanssa. Loppukesä meni nysvätessä, kun Mikko palasi maihin ja uusi toivo syntyi, kun se lähti takaisin merille. Nyt sen kuuden viikon reissusta on enää kaksi jäljellä, enkä mä ole ehtinyt oikein edistyä mihinkään. Ennen tätä viikonloppua. Enkä oikeen tänä viikonloppunakaan tarpeeksi. Taitaa olla niin, etten ehdi lokakuun lopun dedikseen, vaan "saan lisäaikaa" marraskuun loppuun ja joudun ensi kuussa anoon lisäaikaa valmistumiselle tammikuuhun. Huokaus.

Oon nyt tän periodin ajan käynyt istumassa yliopistolla tutkimusprosessin hallinta-luennoilla ja oon siellä sisäistänyt koko oppari-/tutkimusprosessista paljon enemmän kuin minkään infon aikana koko Laureassa viettämänäni aikana. Että ehkä pelastun yliopiston, en Laurean ansiosta. Noiden luentojen pohjalta pitää tehdä joko luentotentti tai luentopäiväkirja. Kirjoittelin perjantaina elämäni ensimmäisen oppimispäiväkirjan. Aika gagaa siitä tuli, mutta tavallaan mukana on myös aika tiukkaa reflektiota siitä, millaista kasvua olen kokenut kuukauden aikana. Ehkä ihan kaikki ei voi sanoa samaa. Muutama luento on vielä jäljellä ensi viikolla, joten ehkä saan vielä jotain irti ja voin vähän vielä täydentää.

Tää toinen merijakso ei ole tuntunut yhtä kamalalta kuin kesäinen, koska on ollut osittain tietenkin tiedossa jo, millaista se voi olla. Mutta ei mulla oo oikeen ollut edes aikaa ikävöidä toista kunnolla niin kuin kesällä. Kuullostaapa karulta, mutta näin se vaan on. Kuinka kiireinen mun syyskuun loppu olisikaan ollut Mikon kanssa, vai olisinko potenut huonoa omaatuntoa, jos en olisi priorisoinut sitä?

No mutta. Tähän loppuun voisin vielä heittää parit kuvat mun haalareista viikonlopun jäljiltä. Eilen illalla rentouduin katsomalla vihdoinkin Rommipäiväkirjan ja ompelemalla parit merkit taas. Voipi olla etten enää lisää ehdi ennen approa... Vertailupohjana voi pitää 11.10.2011 julkaisemaani Haalaripostausta, jossa nämä vihreät ovat ihan nakuna vielä.



Ehkä näkyy jo kuvistakin, mutta voin kertoa, että valkoinen lahje on ollut kiinni sen noin puoli vuotta nyt, eikä ole oikeasti enää kovinkaan valkoinen...

maanantai 3. syyskuuta 2012

Mistä on minun blogini tehty? - Kymmenen kuvaa aiheesta

Kuukauden verran onkin näköjään tullut vietettyä hiljaiseloa täällä, mutta nyt on pakko tulla taas, koska sain Lauralta haasteen. Ja pitemmittä puheitta ja pohjustuksitta...

"Kerro kymmenellä kuvalla, mistä aineksista sinun blogisi on tehty. On haastavaa rajoittaa koko blogin aihepiiri kymmeneen kuvaan! Haasta viisi bloggaajaa samaan, ja muista kertoa keneltä itse sait kuvahaasteen! Mistä sinun blogisi on tehty... sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista? :)"



1. Kahvista. Ja vähän myös vauhtihirmusta ja jogurtista.

2. Junista, vaikka se onkin kovasti vähentynyt.

3. Hyvästä musiikista, keikoista ja muusta melusta.

4. Hyvistä hetkistä ja ihanista muistoista. Hyvästä jätskistä ja muumeista.

5. Liikunnasta ja järjestötoiminnasta

6. Täteilystä ja elämän pienistä iloista.

7. Partiosta. Jokainen on oman elämänsä MacGyver.

8. Kynsistä ja kynsilakoista. 
Päivän väri on muuten oikeasti mintunvihreä: Rimmel I ♥ Lasting finish 045 Misty Jade

9. Reissuista.

10. Opiskelijaelämästä iloineen, suruineen ja haalareineen. Verta, hikeä ja kyyneleitä, sekä naurua.

Vastaavanlaiseen elämänkokoiseen pohdintaan haastan Ninnin, toisen Lauran ja itseasiassa kolmannenkin Lauran. Jos joku muukin näkee tän, tee ihmeessä siekii. Oli meinaan kiva pitkästä aikaa selata unohtuneita kuvia.

lauantai 4. elokuuta 2012

RHCP @ Ratina 1.8.2012

Pics or didn't happen. Ja se todella tapahtui!
Olin siis ostanut lippuni Elisan sisäpiirin ennakkomyynnistä joskus marraskuussa ja aloin jossain vaiheessa ajatteleen, kun huomasin, että ne paikat on lavan sivulla, että ne on varmaan jotain näköhaittapaikkoja. MUTTA MITÄ VIELÄ! Ne oli ihan huippupaikkoja. En olisi parempaa voinut toivoa! Munkin paikalta näki lavalle täydellisesti. Kenttäpaikkaa en olisi voinut kaivata, koska mulla on ollut vähän haittaa toisesta jalasta ja välillä pitää vaan ajatella joissain asioissa vähän erilailla...

Lämpärit Poets of the Fall ja The Vaccines oli hyvät. Poetsien aikaan itse tosin fiilistelin mm. merchandise-jonossa ostamassa Red Hot Chili Peppers -termosmukia !!! Ei ole vaikea arvata, missä join seuraavan aamun kahvini junassa ;) The Vaccines yllätti, koska sitä en tiennyt ennestään. Mieleen jäi erityisesti tää Ghost Town -biisi! ♥

Mutta yhtä kaikki. Hieno kokemus oli, vaikka hieman vaisu fiilis jäikin päälimmäiseksi tunteeksi, kun väenpaljoudessa jonottelin ulos Ratinasta. basisti-Flea ja rumpali-Chad veti loistavaa settiä ja Flean välispiikit oli mukavia. Uusi kitaristikin jamitteli Flean kanssa kivasti, mutta on sillä vielä kuitenkin opittavaa :) Anthony oli Anthony, mutta siitäpä jäikin se hieman pettynyt fiilis, kun se katoili välillä lavan taakse, ei spiikannut ja encorenkin jälkeen vaan lähti lavalta.

Hieman petyin kuitenkin, kun näin paita-jonossa ne paidat, joihin oli painettu settilista valmiiksi. En ollut edes käynyt Setlist.fm:stä katsoon niitä aiempien konserttien listoja, kun en olis halunnut tietää... :D Olin kovasti odottanut lempparibiisejäni Around the Worldiä ja Scar Tissueta, mutta nepä eivät sisältyneet Tampereen settiin. Yllärinä kuitenkin Otherside ja ehkä illan paras, By the Way.

Keikka oli kuitenkin, kaikesta huolimatta, ikimuistoinen.






keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Mami, it's ouvöör!!

Kaksi kuukautta on vihdoin ohi!
Tuntuu ihan siltä, kuin olisi treffit tiedossa... Edellisestä kerrasta tätä tunnetta onkin jokunen vuosi aikaa ♥

Aika hurjaa! Minuu jännittää ihan oikeesti!

Onkohan merimies eri mies?

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Wanaja 2012

Viime viikonloppuna juhlittiin jo yhdeksättä Wanaja Festivalia Hämeenlinnan Linnanpuistossa. Mulla oli huikea viikonloppu. Festarimajoituksen tarjosi Petu ja välillä tuli jopa sellainen fiilis, kuin olisi ollut jossain kauempanakin juhlimassa! Kyllä Hämeenlinnassa on elämää vaikkakin sitten vaan yhtenä viikonloppuna vuodesta. Bändit oli huikeita - etenkin Mokoma ja Turisas. Allekirjoittaneen fiilis nousi myös kattoon, kun Leningrad Cowboys veti The Doorsin L.A. Womanin! ;)

Tällä kertaa yritin vartavasten ikuistaa kuviksi tunnelmaa ja kohokohtia. Tässä niistä parhaimpia! ♥













Note to myself: Herkkusieni-kasvismunakas. Aijaijai! ♥