Mulle on yksi todella iso mysteeri se, miten sama ihminen voi olla maailman raivostuttavin asia, mutta silti sellainen, jota oikeasti tulee ikävä, kun se ei ole paikalla. Lauantaista asti ollut ihanaa, kun Mikko on ollut kylässä, vaikka kyllä tää 10 neliötä pienempi asunto tuntuu heti ahtaammalta kahdelle. Kun Mikko huomenna lähtee, menee meillä ekaa kertaa menemiset sitten niin ristiin, että tulee useamman viikon (ainakin 2-3 viikonloppua) tauko tapaamisissa. Kai siihen pitää pikku hiljaa totuttautua, kun niitä on tiedossa jossain vaiheessa ammatinvalintasyistä roppakaupalla lisää ja enemmänkin.
Tammi-elokuu 2011 oli sellaista aikaa, jota on jo ikävä! ♥
Onneksi on perjantaina tulossa laskiksen tentti vielä, joten voisi yrittää keskittyä siihen sitten huomisesta lähtien... Sitä myöten on eka periodi yliopistossa paketoituna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)