Tyttöenergiaa!

Käytiin kesällä tyttöjen kanssa katsomassa Sinkkuelämää 2. Leffa itsessään oli ihan katsottava, muttei kyllä yltänyt ihan sarjan ja ekan leffan tasolle. Häiritsevintä oli se, että tässäkin leffassa länsimaalaisille naisille käy Lähi-idässä samalla tavalla kuin kaikissa muissakin leffoissa... Ennakoitavissa olevat tapahtumat.

Nyt toisella katsomiskerralla Liza Minellin Single Ladies leffan alussa oli aivan mahtava (ekalla kerralla se oli lähinnä ärsyttävä!) ja Abu Dhabin yökerhossa laulettu I am Woman -biisikin upposi tällä kertaa helpommin. Tällä kertaa elokuvan juoni kaikkineen "rivinväleineen" aukesi ihan eri tavalla. Johtuuko se toisesta kerrasta, aukeaako kaikki toisella kerralla erilailla? Vai vaaditaanko joihinkin leffoihin oikeasti tietynlainen mielentila, että siitä saisi kaiken irti? Ainakin se auttoi, että olin päässyt jo naiset ja lähi-itä -ärsytyksen yli ja pystyin keskittymään ihan oikeasti elokuvaan.

Mä en kovinkaan usein jaksa katsoa uusintoja tai elokuviakaan toistamiseen. Tällä kertaa kyllä kannatti ehdottomasti! Sinkkuelämää sarjakin on alkanut tuntua sellaiselta, ettei siihen oikeasti kyllästy. Aina avaa telkkarin mielellään, kun tietää sen tulevan. Ihanan kevyttä katsottavaa täynnä tyttöenergiaa.
Mulla oli projekti tälle keväälle myydä/ hankkiutua monista dvd:istä eroon... Mutta ehkä voisin kehitellä jonkun systeemin, jossa voisin palkita itseni aina yhdellä tuotantokaudella? :) Vaikka aina tietty määrä myytyjä levyjä = uusi tuotantokausi Sinkkuelämää... Sounds like a plan!

Leffan lopussa jopa alkoi tuntua hakealta tajuta, että pitäisi oikeasti jättää jossain vaiheessa hyvästit noin upealle sarjalle ja hahmoille.