Tyttöenergiaa!

Käytiin kesällä tyttöjen kanssa katsomassa Sinkkuelämää 2. Leffa itsessään oli ihan katsottava, muttei kyllä yltänyt ihan sarjan ja ekan leffan tasolle. Häiritsevintä oli se, että tässäkin leffassa länsimaalaisille naisille käy Lähi-idässä samalla tavalla kuin kaikissa muissakin leffoissa... Ennakoitavissa olevat tapahtumat.

Nyt toisella katsomiskerralla Liza Minellin Single Ladies leffan alussa oli aivan mahtava (ekalla kerralla se oli lähinnä ärsyttävä!) ja Abu Dhabin yökerhossa laulettu I am Woman -biisikin upposi tällä kertaa helpommin. Tällä kertaa elokuvan juoni kaikkineen "rivinväleineen" aukesi ihan eri tavalla. Johtuuko se toisesta kerrasta, aukeaako kaikki toisella kerralla erilailla? Vai vaaditaanko joihinkin leffoihin oikeasti tietynlainen mielentila, että siitä saisi kaiken irti? Ainakin se auttoi, että olin päässyt jo naiset ja lähi-itä -ärsytyksen yli ja pystyin keskittymään ihan oikeasti elokuvaan.

Mä en kovinkaan usein jaksa katsoa uusintoja tai elokuviakaan toistamiseen. Tällä kertaa kyllä kannatti ehdottomasti! Sinkkuelämää sarjakin on alkanut tuntua sellaiselta, ettei siihen oikeasti kyllästy. Aina avaa telkkarin mielellään, kun tietää sen tulevan. Ihanan kevyttä katsottavaa täynnä tyttöenergiaa.
Mulla oli projekti tälle keväälle myydä/ hankkiutua monista dvd:istä eroon... Mutta ehkä voisin kehitellä jonkun systeemin, jossa voisin palkita itseni aina yhdellä tuotantokaudella? :) Vaikka aina tietty määrä myytyjä levyjä = uusi tuotantokausi Sinkkuelämää... Sounds like a plan!

Leffan lopussa jopa alkoi tuntua hakealta tajuta, että pitäisi oikeasti jättää jossain vaiheessa hyvästit noin upealle sarjalle ja hahmoille.

Miten niin muka www-sivua ei voida näyttää?

Talonvahtiviikko on huristanut lujaa vauhtia. Eilen oli oikea aktiivipäivä, kun aamulla vein Mikon junalle seitsemän jälkeen ja siitä sitten suuntasin uimahalliin uimaan! Oli vänkää, kun siellä ei ollutkaan edes sellaista eläkeläisruuhkaa, johon olin aiemmin keskellä päivää käydessäni tottunut (en halua edes kuvitella iltaruuhkaa). Nyt sai uida ja vesijuosta rauhassa ja omaan tahtiin!

Kävin myös koululla InnoVillan ekalla brunssilla ja moikkaamassa yhtä viime syksyn tuutorluokista. Junat oli onneksi aikataulussaan! En ehtinyt oikeasti edes syödä koululla, kun Mikko ilmoittikin tuntia odottamaani aiemmin, että olisi valmis lähteen kotiin. EIhän siinä sitten oikeen muukaan auttanut.

Kotona teinkin sitten ehkä ekaa kertaa ikinä ihan itse makkarakeittoa, koska porukoilta oli unohtunut ruokatuliaispaketti siis maanantaina jääkaappiin... Ihan hyvää siitä tuli, vaikkei kaikki ehkä olisikaan samaa mieltä :D

Siitä sitten kipinkapin kiireenvilkkaa pilatestunnille, jonka jälkeen piti käydä kaupassa ja postissa hakemassa muutama äidille tullut paketti. Ja taas kun pääsin kotiin, piti tehdä lumityöt, kun Mikko ei niitä voinut tehdä kipeiden käsien takia (opetus: Älä aloita/ tee salitreeniä pitkän tauon jälkeen isoilla painoilla!!) Aamulla jo meinasi tehdä tiukkaa ajaa pihasta pois... Ja itseni tuntien ja säätä seurattuani odotin tänä aamuna olevan lunta vielä enemmän - oikeassa olin, enkä olisi aamulla halunnut lapioida.

Sain pestyä loput pyykitkin ja vieläpä koneellisen astioita!

Loppuilta kuluikin rattoisasti Helsinginkadun approlipputilausta suunnitellessani ja ensi keskiviikon warjojen mainoksia tehden Lauran kanssa. Bongasimpa Hämeenkadun appron 2010-galleriasta vielä melkoisen yllättävän kuvan :D Hyvinkää sai siis näkyvyyttä siellä ja YleX:n sivuilla ;)

Tänään oonkin sitten saanut ottaa lungimin, koska totesin, että tärkeät jutut tehtävänä oleviin hommiin on unohtuneet kotiin... Jospa tuolla Mikon hakureissulla ne nappaisin.

Nyt vaan menee hermo tähän äidin mokkulaan ja Windows 7:an.

ps. Oon ehkä pikkuisen ihastunut Image-lehteen! ♥

Fabo-pelit ♥

Ehkä pikkuisen naurattaa! Mikko istuu koneen ja mokkulan kanssa keittiössä ja mä jouduin tuleen piuhan päähän toiseen huoneeseen. Huudellaan täällä vaan, mitä haluaisi toisen tekevän missäkin pelissä... :D

Mä testasin äidin mokkulaa kans keittiössä, mutta se ei oikein tuntunut toimivan. En ole niin tekniikkaihminen, että tietäisin, onko mahdollista, että se ottaisi häikkää Mikon mokkulasta..? Tyhmii tuollaset :(

Päivän "heräteostos" oli Vallilan verhot, jotka bongasin Cittarista. Niissä on oksa- ja kukkakuvioo ruskealla taustalla. Varmasti paljon paremmat ja sopivammat tähän vuodenaikaan kuin läpinäkyvät beiget verhot, jotka meillä nyt on... Vallilaa tosin nekin. Ärsyttää vaan, kun about kaikki valmisverhot on 240cm pitkiä (niin kuin nuokin). Meillä on korkeat huoneet, mutta silti pitää vielä vähän lyhentää, että laskeutuisivat nätimmin.

Maanantaina...

Tää päivä alkoi vähän erikoisesti... Olin mennyt eilen vanhempieni luokse yöksi, koska he lähtivät aamulla hieman neljän jälkeen menevällä bussilla lentokentälle. He saivat hääkutsun kreikkalaisiin häihin Rodokselle ja tänään siis heillä oli edessä seikkailu Hämeenlinna-Helsinki-Kööpenhamina-Ateena-Rodos (Olisiko syytä olla onnellinen, että sesonkiaikana sinne pääsee suoralla lennolla??).

Mä siis toimin aamulla kuskina... Tämä mahdollisti myös sen, että sain järjestettyä Mikolle yllärin, kun kömmin puoli viiden aikoihin viekkuun nukkuun :) Oli kuitenkin yllättävän vaikee saada unta, varmaan meni tunti ennen kuin onnistuin nukahtaan taas...

Onneksi tänään ei ollut mitään ihmeellisempää ohjelmaa sovittuna. Eilen jäi kyntteliköt ja kuusi pakkaamatta, joten nyt meilläkään ei ole enää joulua täällä (Jo oli korkea aikakin!!). Lisäksi olen saanut vihdoin täytettyä lippukunnan viime vuoden SP-tilastot verkkoon... Siinä ei onneksi ollut enää kauheemmin hommaa, kun ne oli täytetty paperille etukäteen.

Illalla varmaan suunnataan toteuttamaan viikkotehtävää ja "vahtimaan" vanhempieni taloa. Toivottavasti huomenna ei olisi ikävä keli ja päästäisiin (lue: uskaltaisin) lähteä ajamaan koululle ja Tiksiin ja ehkäpä vielä visiitille Sannen luokse :)

Hieman jännittää.

Koulua on jäljellä enää muutama hassu iltaluento ja ensi kuun alusta pitäisi mennä viimeiseen harjoitteluun! Torstaina tuli nimittämiskirja eli se on nyt sitten ihan virallistakin. Jännittää se työ, kun on ihan erilaista, kuin mitä oon koskaan aiemmin tehnyt... Ja vielä eka työpaikkakin Hämeenlinnan ulkopuolella. Vouuuu!

Mitä mä sitten teen?? Mulla ei oo mitään käsitystä opparistakaan, ja se on väistämättä kohta edessä. Jännittää.

Yhteiselo on lähtenyt käyntiin ihan jees. Ei olla oltu liikaa samaan aikaan kotona (toisella alkoi koulu ja mulla on enemmän sitten iltamenoa), mutta kyllä on silti ollut muutama hetki ainakin mulla, että pitää hieman hengähtää. Isona erona siis entiseen on se, että kun oon itsekseni, istuskelen ehkä tässä koneella tai puuhaan jotain muuta ilman mitään tausta ääniä (musaa tai telkkaria). Kun toinen on paikalla, meillä on koko ajan telkkari tai sitten jotkut nettivideot pyörimässä... Toivottavasti siihen tottuu. Vaatiihan tää toki meiltä molemmilta totuttelua.

Tää viikonloppu meni partiokavereiden kanssa mökkeillessä. Viime viikonloppunakin olin partioreissussa, ja kummallista kyllä, vaikka molemmat reissut oli ihan iisejä ja kivoja sisäilyreissuja, kotiinpalatessa on aina ihan veto poissa. Mistäköhän johtuu? Nyt tarvii mun kuitenkin käyttää tää hiljainen hetki varmaan hyväkseni (mies oli tänään vierailupäivässä Säkylässä) ja yrittää kerätä joulu täältä meiltäkin pois. Sen jälkeen pääsisi sitten ehkä jossain välissä keräämään ylimääräisiä tavaroita kirpparipinoon?