Melkein tasan kaksi viikkoa sitten sain opparin siihen pisteeseen, että se lähti äidinkielen tarkistukseen. Ja abstract lähti samalla englannin kielen tarkastukseen. Abstractista oon muuten edelleen hurjan ylpeä, koska se oli noin 400 sanan mittainen ja sanastoltaan haastavaa. Finlex ja MOT oli mun tosi hyviä kavereita sen tekemisessä. En ollut koskaan kirjoittanut noin pitkää tekstiä englanniksi, saatika vastaavan tasoisella sanastolla!
Tuosta palautuspäivästä alkoi kuitenkin parin päivän "laskeutumisen" jälkeen käsityöinto, kun tajusin, että mullahan on aikaa tehdä luennoilla nyt muutakin kuin pyöritellä opparia takaraivossa! Oonkin saanut parissa viikossa luennoilla aikaiseksi 1,5 villasukkaa joululahjaksi ja itselleni tuubikaulaliinan. Intoa jatkui vielä tän viikonlopun kokouskimaraan, ja jatkoinkin sitten sitä tilkkutäkin tekoa! Ja olosuhteiden pakosta sivutuotteena viikonlopun aikana syntyi kummitytölleni Sannelle kaulaliina. Peittoa tulikin tehtyä melkein jokainen liikenevä hetki viikonlopun aikana: junassa päättelin tilkkujen päät, lippukunnan toimintasuunnitelmakokouksessa ja johtajistossa syntyi kaulaliinaa, johtajiston joulupuurolla paloja kiinnittyi toisiinsa, tarinateatteriesitystä tuli seurattua sen verran kun koukun heilutukselta ehdin ja heilutus jatkui pikkujouluissa kaverin luona. Ja tänä aamulla ei ollut aikaa lepäilyyn, vaan piti vielä muistutella, miten ihan perusisoäidinneliö syntyy, koska olin onnistunut edellisillan säätämisieni keskellä hukkaamaan palan (toim. huom. Se löytyi myöhemmin auton penkiltä!). Vihdoin peitto ja sen reunat valmistuivat muutamaa kilometriä ennen kuin oltiin perillä määränpäässä Helsingissä ja pääsin luovuttamaan sen heti autosta noustuamme. Ylpeyttä!
Nyt pitääkin tehdä tarkistuksen korjaukset oppariin, jotta pääsen sen palauttamaan keskiviikoksi ensi maanantaista seminaaria varten! Näyttää uhkaavasti siltä, että piakkoin sekin ikuisuusprojekti, sekä ikuisuusprojekti nimeltään Laurea tulisi päätökseensä mun elämässäni.
Melkoisen hurjantuntuista.
